Itämaisesta tanssista on ihmisillä monenlaisia mielikuvia, jotka eivät usein vastaa kovin hyvin todellisuutta tai kuvasta lajin monimuotoisuutta. Tutustu itämaiseen tanssiin suosikkivideoideni avulla tämän sivun lopussa!

In the bottom of this page you will find some of my favorite videos of oriental dance!

Itämainen tanssi ja sen historia

Itämainen tanssi on harrastuksena erittäin monipuolinen. Tanssiharrastuksen parissa pääsee ilmaisemaan itseä monella tapaa ja oppimaan monenlaista liikekieltä lantiosta ja keskivartalosta käsien liikkeisiin sekä jalkatekniikkaan. Tanssi voi olla feminiinistä, maskuliinista, sensuellia, ronskia, vauhdikasta, rauhallista, rempseää, eleganttia, biletystä, taiteellista tarinan kerrontaa ja paljon muuta. Opit eivät pääty myöskään oman kehon hallintaan vaan harrastuksen parissa opetellaan käyttämään myös erilaisia välineitä, kuten huiveja, keppejä ja viuhkoja. Mutta mihin kaikki tämä monipuolisuus juontaa juurensa?

Mitä on itämainen tanssi?

Itämainen tanssi on hiukan monimutkainen termi, koska sillä voidaan tarkoittaa useita asioita. Mielestäni termillä on kaksi keskeisintä merkitystä, joista toinen viittaa tiettyyn tanssilajiin ja toisella tarkoitetaan useiden tanssilajien kirjoa. Molemmat merkitykset ovat olennaisia itämaisen tanssin harrastajille.

1. Ensimmäisenä tavalliselle ihmiselle tutumpi mielleyhtymä: Itämainen tanssi (tunnetaan myös nimellä vatsatanssi tai napatanssi) on tanssilaji, jolle keskeistä on keskivartalon ja lantion isoloidut liikkeet, jotka voivat olla pehmeitä ja soljuvia tai toisaalta teräviä iskuja ja värinöitä. Tavallinen lajia tuntematon ihminen ei välttämättä kuitenkaan tiedä, että tämän lajin juuret ovat Egyptissä. Tämä tanssi kuuluu myös muiden Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kulttuureihin, joskin tanssilla on eri maissa hiukan omat versionsa ja taustansa.

Tämän tanssilajin juuret ovat sosiaalisessa tanssissa, joka on ollut pitkään tärkeä osa Egyptin kulttuuria, niin arkea kuin juhlaakin. Tavalliset ihmiset oppivat tanssitaidon läheisiltään ja tanssivat keskenään omaksi huvikseen. Ammattiesiintyjät esittävät sitä juhlissa. Tässä tanssissa lantion liikkeet ovat keskeisimmässä roolissa. 1800-luvun lopulla sosiaalinen tanssi päätyi ammattiesiintyjien mukana kotoa ja perhejuhlista myös teatterilavoille, mikä toi tanssiin uusia puolia. Isoilla lavoilla tanssiin tuli lantio- ja keskivartalotekniikan lisäksi mukaan myös enemmän askelia ja muita näyttäviä liikkeitä. Tälle sosiaalisen tanssin estradiversiolle on käytössä arabiaksi nimitys "raqs sharqi" eli idän tanssi. Teatterilavoille siirtymisen jälkeen raqs sharqi kehittyi muotoon, jonka tunnistamme tänäkin päivänä.

Sanan ensimmäisessä merkityksessä itämaisella tanssilla viitataan siis tähän tiettyyn tanssilajiin, joka mukailee egyptiläisten sosiaalista tanssia.

2. Toisaalta itämainen tanssi on myös sateenvarjotermi, jolla viitataan laajemmin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tanssityyleihin. Tällöin nimityksen alle mahtuu valtava kirjo eri tanssilajeja, joista monet poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon liikekieleltään, taustaltaan ja musiikiltaan. Yhteisiä tekijöitäkin toki löytyy, sillä monessa lajissa lantion liikkeet ovat keskeisiä. Lantio ei ole kuitenkaan osa kaikkien näiden tanssilajien liikekieltä. Tähän tanssien kirjoon mahtuu eri maille, alueille ja ihmisryhmille tyypillisiä tansseja, kuten sosiaalisia tansseja ja kansantansseja. Joissain tansseissa käytetään myös erilaisia välineitä, kuten keppiä (esimerkkivideo alla).

Itämaisen tanssin molempia merkityksiä yhdistää sosiaalisuus ja tanssin läheisyys arkiseen elämään. Tämä tausta tuo itämaiseen tanssiin aivan omat erityispiirteensä. Tanssiliikkeille ei esimerkiksi ole yhtenäistä, virallista sanastoa. Saman näköiselle liikkeelle on monia eri nimityksiä ja toteutustapoja. Mielestäni tämä on itämaisen tanssin rikkaus: ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa jokin liike ja jokainen saa näyttää itseltään. Sosiaalisen taustan vuoksi itämaisessa tanssissa keskeistä on ilmaisu ja improvisaatio. Ajattelen, että tämän tanssilajin ydintarkoitus on ilmaista aitoja tunteja ja siten yhdistää ihmisiä, oli sitten kyseessä ystävykset tanssimassa yhdessä tai tanssija esiintymässä yleisölle.

Mitä tanssitunneilla siis tehdään?

Itämaisen tanssin tunneilla perustavanlaatuisin oppi liittyy "itämaisen tanssin" tarkempaan merkitykseen: opetellaan tanssia, joka mukailee egyptiläisille tyypillistä tanssia. Tämä tarkoittaa sitä, että useimmiten harrastus lähtee käyntiin opettelemalla lantion ja keskivartalon liikekieltä. Kuitenkin myös muut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tanssit kuuluvat itämaisen tanssin harrastajan oppimäärään ja harrastuksen edetessä myös niitä opetellaan. Näissäkin usein keskiössä on Egypti kansantansseineen, mutta opettajan erityisosaaminen vaikuttaa siihen, mitä tansseja tunneilla opetellaan.

Lisäksi tanssitunneilla saatetaan yhdistää itämaiseen tanssiin moderneja show-elementtejä, kuten esimerkiksi viuhkahuivien, miekan tai muiden välineiden käyttöä. Usein näitä elementtejä käytettäessä kyse on jo jonkinlaisesta fuusiosta, eikä puhtaasti tai perinteisesti itämaisesta tanssista. 

Itämaisen tanssin historiasta esiintyy paljon misinformaatiota ja siksi tanssijoiden ja erityisesti opettajien täytyy olla hyvin tarkkana jakaessaan informaatiota eteenpäin. Omana lähteenäni itämaisen tanssin historiasta toimii Heather Ward, taiteilijanimeltään Nisaa, joka on itämaisen tanssin ohjaaja sekä tutkija. Hänen kirjansa, artikkelinsa ja luentonsa ovat luotettuja tietolähteitä itämaisesta tanssista, sillä ne perustuvat ensisijaisiin lähteisiin tutkittavilta aikakausilta.